Nyt olen kerrassaan hullaantunut kaikenlaisiin kuviollisiin ja värikkäisiin kuoseihin. Erityisesti Ommellisen mallistosta löytyy aina jotain ihanaa. Ja yksi ihana tulikin ostettua kädentaitomessuilta vähän aikaa sitten.

Kyseessä on siis Kukkia ja Keijuja-kuosi, jota Ommellinen myy. https://ommellinen.fi/collections/kankaat/products/digitrikoo-kukkia-ja-keijuja-sininen Se on ihanan joustavaa ja pehmeää luomutrikoota, jossa 95% puuvillaa ja 5% elastaania. Ja samalla mukaan lähti myöskin pari herkullisen väristä trikoopötköä sekä resori.

Ajatuksissa oli tehdä mekko tai tunika itselle, niin tämä nyt sitten varmaan on tunikamekko, koska en osaa päättää kumpaa se enemmän on.

Käytin raglanhihaisen puseron kaavaa pohjana, mutta sitä piti tietenkin pidentää ja leventää helmasta, jotta väljyyttä tulisi tarpeeksi, koska halusin nimenomaan sellaisen vaatteen, joka ei purista eikä kiristä ja on rento päällä, eikä jokainen makkara erotu. Hihoihin laitoin pitkät pinkit resorit. Ja koska kuviollinen  ei riittänytkään koko mekkoon, niin sitten oli pakko ottaa avuksi pinkki trikoo, josta alunperin olin kylläkin ajatellut legginssejä. Messuilla näin jollain osastolla eräässä vaatteessa ison lörppökauluksen ja se näytti kivalta, joten ajattelin kokeilla sellaista sitten tähänkin. Yksinkertainen malli, mutta tein kuitenkin varmuuden vuoksi sovituskankaasta malliversion, sillä oikeaa kangasta ei ollut tuhlattavaksi. Oli hankalaa päättää kumpaa väriä laitan kauluksen päällipuoleksi,  mutta lopulta päädyin kuviolliseen, koska se vaan on niin ihanaa, etten halua piilottaa sitä yhtään. Sen verran tiukille kylläkin meni, että kauluksen kuviopuoli piti kasata neljästä kappaleesta, mutta onneksi saumat jäävät hyvin piiloon.

Pinkkiä ei riittänyt legginsseihin, mutta petroolin värisestä trikoosta sain sellaiset tehtyä, ja ne kyllä sopivat mekon kanssa hyvin. Sitä oli tasan yksi metri, joten se ei riittänyt legginsseiksi normaaliin langansuuntaan, mutta toisin päin riitti ja onkin jalassa aivan ihanan joustavaa niin.  Yksivärisiä trikoita jäi vielä sen verran jäljelle, että niistä voisi tehdä pipoja tms., mutta kukkakangas kyllä kului lähes viimeistä tilkkua myöten. Ja mekon kanssa sopii muuten tosi hyvin myös vaaleansiniset farkkulegginssit!

Kaulus muuntautuu moneksi ja se onkin mielestäni sellainen katseenvangitsija. Vähän kyllä mietin että tulikohan lopputuloksesta liian tätimäinen, mutta toisaalta, mitä sen väliä, koska mukava se ainakin on päällä. 🙂