Nyt olen kerrassaan hullaantunut kaikenlaisiin kuviollisiin ja värikkäisiin kuoseihin. Erityisesti Ommellisen mallistosta löytyy aina jotain ihanaa. Ja yksi ihana tulikin ostettua kädentaitomessuilta vähän aikaa sitten.

Kyseessä on siis Kukkia ja Keijuja-kuosi, jota Ommellinen myy. https://ommellinen.fi/collections/kankaat/products/digitrikoo-kukkia-ja-keijuja-sininen Se on ihanan joustavaa ja pehmeää luomutrikoota, jossa 95% puuvillaa ja 5% elastaania. Ja samalla mukaan lähti myöskin pari herkullisen väristä trikoopötköä sekä resori.

Ajatuksissa oli tehdä mekko tai tunika itselle, niin tämä nyt sitten varmaan on tunikamekko, koska en osaa päättää kumpaa se enemmän on.

Käytin raglanhihaisen puseron kaavaa pohjana, mutta sitä piti tietenkin pidentää ja leventää helmasta, jotta väljyyttä tulisi tarpeeksi, koska halusin nimenomaan sellaisen vaatteen, joka ei purista eikä kiristä ja on rento päällä, eikä jokainen makkara erotu. Hihoihin laitoin pitkät pinkit resorit. Ja koska kuviollinen  ei riittänytkään koko mekkoon, niin sitten oli pakko ottaa avuksi pinkki trikoo, josta alunperin olin kylläkin ajatellut legginssejä. Messuilla näin jollain osastolla eräässä vaatteessa ison lörppökauluksen ja se näytti kivalta, joten ajattelin kokeilla sellaista sitten tähänkin. Yksinkertainen malli, mutta tein kuitenkin varmuuden vuoksi sovituskankaasta malliversion, sillä oikeaa kangasta ei ollut tuhlattavaksi. Oli hankalaa päättää kumpaa väriä laitan kauluksen päällipuoleksi,  mutta lopulta päädyin kuviolliseen, koska se vaan on niin ihanaa, etten halua piilottaa sitä yhtään. Sen verran tiukille kylläkin meni, että kauluksen kuviopuoli piti kasata neljästä kappaleesta, mutta onneksi saumat jäävät hyvin piiloon.

Pinkkiä ei riittänyt legginsseihin, mutta petroolin värisestä trikoosta sain sellaiset tehtyä, ja ne kyllä sopivat mekon kanssa hyvin. Sitä oli tasan yksi metri, joten se ei riittänyt legginsseiksi normaaliin langansuuntaan, mutta toisin päin riitti ja onkin jalassa aivan ihanan joustavaa niin.  Yksivärisiä trikoita jäi vielä sen verran jäljelle, että niistä voisi tehdä pipoja tms., mutta kukkakangas kyllä kului lähes viimeistä tilkkua myöten. Ja mekon kanssa sopii muuten tosi hyvin myös vaaleansiniset farkkulegginssit!

Kaulus muuntautuu moneksi ja se onkin mielestäni sellainen katseenvangitsija. Vähän kyllä mietin että tulikohan lopputuloksesta liian tätimäinen, mutta toisaalta, mitä sen väliä, koska mukava se ainakin on päällä. 🙂

Ommelliselta löytyi vielä muutakin. Jotenkin siellä vaan kaikki on niin houkuttelevan värisiä ja laadultaan laadukkaan tuntuisia, että mieli tekee vähän hamstarata. Ja kyllähän siinä kannattaa suomalaista, kuosit nimittäin on kotimaista suunnittelua ja yritys työllistää monia Keski-Suomalaisia työntekijöitä.

Ostin siis lisäksi vielä parit iloisen väriset trikoot ja mustaa resoria. Näissä tosin osat resorit on muualta ostettuja, koska menekki olikin suurempi…

Aluksi ajattelin että yksivärisistä tekisin lengginssejä, mutta toisin kävi! Nyt on pelkkiä yläosia! Ja kaikki tuli itselle, nimittäin jälkikasvu ei ollut yhtään innostunut väreistä, eikä yleensäkään itsetehdystä… 🙁

Tässä puserossa tein pienen mokan. Oli tarkoitus tehdä sellainen pitkä, joka sopii hyvin legginssien kanssa, mutta tein kuitenkin liian lyhyen, niinkuin kuvasta näkyy. Mutta tavallisten housujen ja hameenkin kanssa passaa hyvin. Korkeasta kauluksesta innostuin myöskin Ommellisten mallien innoittamana. Se on helppo toteuttaa ompelemalla ihan suora putki ja hiukan suurentamalla kaavan alkuperäistä pääntietä. Olen myös nyt aivan hullaantunut noihin leveisiin resoreihin hihoissa. Helmassa niitä olen jo ennenkin käyttänyt.

Olen myös ihastunut keltaiseen väriin. Keltaisen sävythän ovat kyllä tämän kevään ja kesän 2019 muotivärejä! Ja jotenkin venepääntiekin on alkanut taas miellyttämään. Viimeksi tämmöistä muotia on tullut käytettyä silloin teiniaikoina!  Tulispas äkkiä kesä, niin pääsisin käyttämään uutta keltaista. Tosin tuosta topista kyllä tein liian tiukan, 🙁 sopisi paremmin hiukan kapeammalle käyttäjälle. Huom: näiden kuvien legginssit myöskin Ommellisen kankaita!  https://ommellinen.fi/

Tässä vielä kauluksen monet muodot!

Olen kerran ostanut ökyhintaisen pitsitunikan eräästä putiikista, mutta silti en ole saanut hankittua sinne alle mitään sopivaa toppia. Kaapistani kyllä löytyi joitain, ja olen käyttänyt tunikaa, mutta yleensä ne ovat väärän mittaisia eli reilusti lyhyempiä kuin tunika.

Kerran satuin Eurokankaassa näkemään kivan vihreän trikoopalan. Se oli mukava ohutta ja laskeutuvaa, niin ajattelin, että siitä tulisi hyvä alustoppi/tunika. Leikkasin sen suurinpiirtein tunikan mallilla, ja siitä tulikin lähes sopivan kokoinen sen alle.

Siitä ei ole kauaakaan, kun ajattelin että voi kauheeta, nyt ne lapakkohihatkin taas ovat tulleet muotiin!!! Itse en sellaisista haaveillut… mutta kuinka ollakkaan…

Eräänä vapaapäivänä olin suunnitellut tekeväni tiettyjä hommia, mutta kas kummaa, ne hommat jäivät vähälle, koska teinkin itselle paidan. 🙂 Jostain kumman syystä sitä aina keksii kaikkea muuta tekemistä kuin sitä mitä pitäisi tehdä.

Tekemäni paita ei ollut mikään isotöinen, mutta liikaa aikaa sain tuhrautumaan pääntiessä, jonka vahvistin samasta kankaasta tehdyllä kaitaleella. Tein tämän tavallisen t-paidan kaavaa muuntelemalla ja siksi pääntie ei ensiyrittämällä ollutkaan aivan passeli. Pitikin purkaa ja mallailla sitä päällä, että sain sen hyväksi ja istuvaksi. Pitäisi aina muistaa ettei ompele ennenkuin sovittaa…sitten ei tarvitsisi purkaa!

Laadukkaan puuvilla/elastaani trikookankaan löysin Kädentaidot-messuilta ja sitä myi Verson Puoti. Resori sattui löytymään Kangaskapinan osastolta. Messuiltahan ei siis voinut lähteä pois ostamatta mitään… Oikea väri muuten näkyy parhaiten kaavakuvassa.
Tätä paitaa tehdessä muuten tuli sellainen deja vu-olo. Tajusin, että ensimmäinen vaate, jonka joskus nelosluokkalaisena ompelin itse kotona, oli myöskin lepakkohihainen ja kiemurakuvioista retrotyylistä kangasta. Tosin ilman resoria ja materiaaliltaan erilaista. Silloin ompeluhommissa auttoi muutamaa vuotta vanhempi serkkuni. 🙂

Seuraavaan tekeleeseen taidan kyllä tehdä vielä isommat “lepakot”!

Nyt taitaa olla jo korkein aika lisätä tänne eräs kesäinen toppi, joka pääsi menneenä kesänä ekaa kertaa käyttöön. Tämä on siis tehty Ommelliselta tilatusta turkoosista Anemone-kankaasta, jonka jo esittelin aiemmin blogissa. Kangasta oli sen verran että siitä tuli juuri tuollainen suorapötkötoppi olkaimilla ja leveällä helmaresorilla. Yläosaa myöskin reunustaa “resori” samasta kankaasta. Kangasta ei jäänyt yhtään yli.

Toppia voi käyttää pelkältään tai esim. vyön ja erilaisten boleroiden kanssa. Se sopii sekä hameen että housujen kanssa. Joten sitä voi käyttää myös talvella laittaen sopivan neuletakin kaveriksi. 🙂

Tässä sitten pinkistä ruusukankaasta tehty aikaasaannos. Tämän kankaan tilasin sen vuoksi, että tekisin siitä synttärilahjaksi jotain nuorimmalle kummitytöllemme. Tälläisen tunikan/mekon sitten tein 9-vuotiaalle neidille. Testerinä toimi oma tyttö, joka on suht koht samaa kokoa. Ei olisi kyllä millään halunnut mallina toimia, mutta onneksi edes hiukan suostui poseeraamaan.

Kaavan otin Ottebre-lehdestä (4/2013), mutta helmaosaa hiukan muokkasin tehden siitä pussimaisemman ja laittamalla siihen resorin. Hihansuihin laitoin pitkät resorit, kun mallin vajaamittaisissa hihoissa oli vain kantit. PItkiin resoreihin sain idean Ommellisen vaatteista. Harmaan trikoon ostin ruusukankaalle kaveriksi Jenina- kangaskaupasta, Turusta. Resori on Eurokankaasta.