Siitä ei ole kauaakaan, kun ajattelin että voi kauheeta, nyt ne lapakkohihatkin taas ovat tulleet muotiin!!! Itse en sellaisista haaveillut… mutta kuinka ollakkaan…
Eräänä vapaapäivänä olin suunnitellut tekeväni tiettyjä hommia, mutta kas kummaa, ne hommat jäivät vähälle, koska teinkin itselle paidan. 🙂 Jostain kumman syystä sitä aina keksii kaikkea muuta tekemistä kuin sitä mitä pitäisi tehdä.
Tekemäni paita ei ollut mikään isotöinen, mutta liikaa aikaa sain tuhrautumaan pääntiessä, jonka vahvistin samasta kankaasta tehdyllä kaitaleella. Tein tämän tavallisen t-paidan kaavaa muuntelemalla ja siksi pääntie ei ensiyrittämällä ollutkaan aivan passeli. Pitikin purkaa ja mallailla sitä päällä, että sain sen hyväksi ja istuvaksi. Pitäisi aina muistaa ettei ompele ennenkuin sovittaa…sitten ei tarvitsisi purkaa!
Laadukkaan puuvilla/elastaani trikookankaan löysin Kädentaidot-messuilta ja sitä myi Verson Puoti. Resori sattui löytymään Kangaskapinan osastolta. Messuiltahan ei siis voinut lähteä pois ostamatta mitään… Oikea väri muuten näkyy parhaiten kaavakuvassa.
Tätä paitaa tehdessä muuten tuli sellainen deja vu-olo. Tajusin, että ensimmäinen vaate, jonka joskus nelosluokkalaisena ompelin itse kotona, oli myöskin lepakkohihainen ja kiemurakuvioista retrotyylistä kangasta. Tosin ilman resoria ja materiaaliltaan erilaista. Silloin ompeluhommissa auttoi muutamaa vuotta vanhempi serkkuni. 🙂
Seuraavaan tekeleeseen taidan kyllä tehdä vielä isommat “lepakot”!
Olen kerran ostanut ökyhintaisen pitsitunikan eräästä putiikista, mutta silti en ole saanut hankittua sinne alle mitään sopivaa toppia. Kaapistani kyllä löytyi joitain, ja olen käyttänyt tunikaa, mutta yleensä ne ovat väärän mittaisia eli reilusti lyhyempiä kuin tunika.
