Helou Helou!
Nämä sivut eivät oikein ole päivittyneet viimeaikoina, mutta kässäilyni on lähinnä siirtynyt IG-tililleni kassafriikinsimppelitluomukset. Tervetuloa!!!
Helou Helou!
Nämä sivut eivät oikein ole päivittyneet viimeaikoina, mutta kässäilyni on lähinnä siirtynyt IG-tililleni kassafriikinsimppelitluomukset. Tervetuloa!!!
Nyt olisi eräs vanhasta uutta-ompelutyö vuorossa. Lähtötilanteessa oli vanha, puhdas ja ehjä miesten flanellinen plankkaripaita, joka oli jo kauan ollut käyttämättä. Ja lopputuloksena on lasten kylpytakki.
Paidan tuunausta miettiessäni keksin, että siitä voisi ehkä tehdä jotain lapselle, koska sukuumme oli tullut uusi vauva. Ja koska kangas on suhteellisen paksua, päädyin kylpytakkiin. Siitä riitti kangasta n. 100cm kokoiseen takkiin. Vähän tosin joutui ottamaan avuksi toista kangasta, jota käytin esim. alavaroihin ja hupun vuoriin, mutta ajatus kuitenkin oli taas se ettei kaupasta tarvitse mitään uutta hankkia. Taskuihin lisäsin söpöt kisut trikookankaasta. Vyöhönkään ei tarvinnut kangasta käyttää, koska olin säästänyt eräästä vanhasta kylpytakista froteisen vyön siinä mielessä, jos sitä vaikka joskus johonkin tarvii. Ja nyt tarvitsi. Taidan säilyttää tämän takin jonkin aikaa vielä omassa varastossani ja kenties erään pikkuneidin kasvettua muutaman vuoden, annan sen hänelle.
Välillä tekee löytöjä. Ja nyt löytyi erään vanhan talon kätköistä ihana pieni virkattu pitsiliina. Se kyllä sopisi ihan normaaliinkin käyttöön, mutta nyt se löysi paikkansa erään puseron rintamuksesta.
Eräs vaalea pusero odotti jotain muutosta. Se oli kulkeutunut meille äidiltäni, joka oli tehnyt virheostoksen, nimittäin pusero olikin vähän turhan lyhyt hänen makuunsa. Meilläkään sitä ei enää kukaan käyttänyt ja itsellenikin se oli turhan lyhyt. Aina pitäisi olla joku pisempi paita alla ettei napa vilkkuisi. Ajattelin, että voisin jatkaa sen pituutta ja tarjota sitä uudestaan äidin käyttöön, jos se vaan mahtuu vielä hänelle.
Kaivoin kaapista tuunaamistani neuletakeista jääneitä jämiä, joilla jatkoin sekä helman että hihojen pituutta. Pitsiliinan sävyt sopivat hyvin jämiin ja sillä sai peitettyä mukavasti hiukan nyppyyntynyttä pintaa. Tiesin, että äitinikin tykkäisi väreistä, mutta ennustukseni meni oikein eikä tekele mahtunut hänelle. Collegekangas on suhteellisen joustamatonta ja hihatkin kapeat. Ehkä pidän sen itse….
Siis olen aivan ihastunut Babushka Roses-kuosiin, ja sitähän löytyy monessa värissä. Jee Jee!
Ajattelin tehdä joululahjaksi eräälle läheiselle hupparin ja puntaroin kauan kuosin kanssa, kunnes päädyin tilaamaan Ommelliselta ruusucollegea ihanassa sävyssä. Puseron saaja oli kerran ohimennen kehaissut kuosia sen nähdessään. Tosin tietokoneen ruudulla se näyttikin turkoosimmalta kuin livenä, joten mietin, että kuinkahan petroolimpi mielyttääkään. Itse kun avasin postipussin, niin kuosi näytti aivan täydelliseltä ja ruosteinen resori siihen täydellisesti sopivalta. Ja näin myös silmissäni, että värit mätsäävät täydellisesti juuri sille henkilölle, joka hupparin saa.
Ommellisen oma huppari näytti mielestäni niin hyvin istuvalta mallien päällä, että päätin samantien tilata ne kaavat itsellenikin, ettei tarvii alkaa muokkailemaan mitään muita sopiviksi. Joten ei muuta kuin kaavat leikkuuseen ja kangas esipesuun.
Aika viime tippaan jäi ompeluhommat, mutta suhteellisen sujuvasti sain ommeltua hupparin joulupakettiin laitettavaksi. Lisäsin pituutta sekä miehustaan että hihoihin, mutta muuten en muokannut M-koon kaavaa yhtään. Kaava on todella hyvin istuva sekä valmiiksikin reilun mittainen. Etupuolelle ylettyvä takakappale ja taskut ovat mielestäni kiva yksityiskohta. Myös kaulus/huppu on todella toimiva kokonaisuus. Kaksoisneulalla sai siististi viimeisteltyä saumoja ja hupunreunaan laitoin vielä http://www.majapuu.fi/ :sta tilaamani ompelumerkin.
Olin niin onnellinen että joululahja istui juuri hyvin saajallensa, joka myös oli silminnähden tyytyväinen tuotokseen. 🙂 Kyllä miehillekin kukat sopivat ja hyvä että jotkut miehet ovat sen itsekin sisäistäneet!! 😉
Jostain kummasta tuli idea tehdä jouluverhoista ja -pöytäliinoista jouluessu, ja sellainen aikas näyttävä essu. Tää essu sopi juuri mainiosti työpaikan yhteen pieneen jouluvideopätkään. Saas nähdä tuleeko muuten käytettyä… Tarkoituksella laitoin aika överiksi, rimpsut ja ISO tasku.
Kuvassa myös jouluinen sydäntyyny, joka sai täksi jouluksi punaisen velourpäällisen.
Muutama pusero/paita, joista voisi vaikka tuunata jotain… ja syksyn aikana syntyikin sitten ajatus pinkistä ja valkoisesta. Valkoinen huppari oli pahasti tahriintunut edestä, joten ei mieluinen käyttää, mutta täysin ehjä kuitenkin. Pinkki taas peräisin teinivuosilta, mutta vähäsen nyppyyntynyt, vaikkakin uudelleen taas käyttöön otettu. Batiikkipinkki taas ihana löytö kirpparilta, mutta itselle liian napaversio ja nuoremmat ei kelpuuta, joten… Aikani mallailemalla ja vähän lisämateriaalia etsien, syntyi malli uudesta hupparista.
Kankaiden riittämiseen naisen M-kokoon sai käännellä ja väännellä kappaleita, välillä vinoonkin langansuuntaan, joka itseasiassa oli vain eduksi pinkissä, jonka materiaali oli suhteellisen joustamatonta. Resoreihin ja tereisiin löytyi ompelutavaroista jämäpala hennon pinkkiä joustocollegea. Hihan resoreihin ja pääntielle sain käytettyä neuletakin tuunauksesta jääneen jämän ja hihan jatkoskohtaan virkatusta pitsiliivistä jäänyttä reunapitsiä. Toiseen hihaan ompelin koristeommelta, jottei huomio kiinnittyisi liikaa saumaan. Mallasin kappaleet yhteen hyväksi havaitulla Ommellisen kaavalla, hiukan kylläkin niitä muokaten. Tästä tuli nyt mukava sekä housujen että hameiden kanssa käytettävä huppari. Tilasin muuten ompelumerkkejä eräästä verkkokaupasta ja tässä laitoin hihaansuuhun sellaisen.
Olen pitkään miettinyt, että pitäisi katsastaa lapsuuskotini vintti, jos sieltä löytyisi materiaalia kestohevipusseihin, mutta se on aina vain jäänyt… No, nyt päädyinkin eräälle toiselle vintille, ja sieltähän löytyikin ihania pitsiverhoja. Osa oli kylläkin jo niin hauraita,että niistä ei enää ollut mihinkään. Mutta pari hyvääkin löytyi, ja niistä valmistuikin kasa pussukoita. Kaikki nyörit ym.sulkijat löytyivät mikä mistäkin, eli mitään tarpeita en kaupasta ostanut. Osaan lisäsin vielä kangassuikaleen, johon voi kiinnittää punnitustarran. Osa taas on ilman, eli ne ovat ns.Lidl-pusseja. 🙂 Ja tarra kyllä juuri ja juuri pysyy pelkässä pitsissäkin.
Nämä ovat ekologisia kun muovia ei tule tuhlattua niin paljoa. Jos jotain huonoa, niin hiukanhan nämä painavat, n.17 g nämä mun pussukat. Se ei tuo paljoa lisää hintaa. Ja painoahan saa aina säädeltyä esim.sillä, millaisia nyörejä käyttää. Yhtenä plussana myös ulkonäkö. Minusta ainakin on ihanaa sujauttaa omput pitsipusseihin.
Muutama näistä on omassa käytössä, muutama annettu tuliaisiksi/lahjoiksi, ja jouluna aion antaa vielä muutamalle, etteivät jää kiekkumaan omiin nurkkiin.
Mulla oli pari ihanaa paitaa, jotka olen tehnyt joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Molempia on käytetty jonkin verran, mutta viimeaikoina niille vaan ei ole ollut käyttöä, koska ovat hiukan juhlavampia ja ei yksinkertaisesti ole sellaisia tilaisuuksia, missä niitä käyttäisi. Ja on tietenkin tullut vaihtelun vuoksi uusiakin juhlapaitoja hankittua. Ja molemmat ovat myös sellaista herkkää materiaalia, että kun läheltä katsoo niin huomaa pieniä lankalenkkejä käytössä tulleen. Joten, olisi aika tehdä jotain…ja aikani kun mietin niin keksin idean. Ajattelin, että yhdistänkin nämä kaksi keskenään, koska väriltään sopivat yhteen. Edelleen on juhlava, mutta nyt vain yksi ja taas kuin uusi. Paljon ei käyttöä vieläkään ole ollut, vain jouluna kerran, mutta ehkä myöhemmin sitten lisää…
Viimeisen vuoden sisällä on tullut tehtyä jonkin verran tuunaustöitä. Koronan takia nekin vähät harrastukset mitä on ollut kodin ulkopuollella, ovat jääneet, niin on ollut aikaa mietiskellä mitä tuunaisi ja tekisi. Ja yksi niistä teoksista seuraavaksi.
Tässä on yhdistetty Lindexin toppi sekä neule. Topin etuosa oli tahrainen, mutta selkäosasta sai kätevästi etuosan neuleeseen, mikä toi mukavasti väljyyttä siihen. Saumakohtaa peittämään löytyi kaapista jämäpitsin pätkä. Virkattu sydän on kiekkunut kaapissani iät ja ajat, mutta nyt se pääsi peittämään neuleessa ollutta tahraa.
Joululahjaksi kolme vuotiaalle pikkuneidille kisuja, kisuja ja kisuja. Tää trikookangas vaan oli niin söpö, että oli pakko tilata kangaskauppa Majapuusta kerran viime keväänä muitakin kankaita tilatessani. Samasta kankaasta tein tosiaan itselleni myös maskin, jonka kuvan myös lisäsin vielä tähänkin kuvasarjaan. Se löytyy myös maskipäivityksestäni. Tästä kankaasta voisin ottaa itsellenikin pyjaman, vaikka vuosia onkin jo vähän enemmän kuin kolme.