Jee! Karvaiset kaverit palasivat meidän huusholliin vain parin viikon kissatauon jälkeen. Eli nämä kaksi pikkuveijaria valloittivat sydämmemme heinäkuun lopussa 2015. Vaalea Hani-tyttö ja löytökissa Nemo (poika) ovat ylimpiä ystävyksiä. Tässä kuvassa vielä mahtuvat kiipeilypuun ylätasolle yhdessä, mutta nyt joulun alla se jo tekee tiukkaa!
Author Archives: masa
Vilperin muistolle!
Vihreää, valkoista ja mustaa
Talviomalle 2015 olin asettanut tavoitteeksi tehdä uuden maton eteiseen. Ja niin sen pääsinkin tekemään mukavasti äidin valmiiksi luomiin loimiiin. Itseleikatuista matonkuteista valitsin sävyt oviverhoihin sopiviksi. Musta, harmaa jaa valkoinen sopii hyvin Vallilan Koivikko-kuosiin.
Maton saatuani valmiiksi innostuin niin,että päätin tehdä vielä toisenkin maton, vihreäsävyisen keittiöön, kun kerta vielä aikaa oli. Siihen valitsin harmaan kaupan kuteen pääkuteenksi ja sen rinnalle vihreän erisävyjä. Matosta oli tarkoitus tulla pisempi kuin eteisen matosta, mutta puista ne irrotettuani huomasinkin, että vihreä onkin lyhyempi. Voihan kökkö! Mutta, saavutukseni oli silti noin viisi metriä mattoa muutamassa päivässä. Olin siihen ihan tyytyväinen!
Vallilan kankaasta tein verhot oviaukkoihin tosiaan jo edellisenä kesänä.
Vähän väriä eteiseen ja näkösuojaa samalla kodinhoitohuoneeseen, joka on eteisen perällä. Samaista kangasta jäi vielä, niin siitä tein koritorniin “seinän”.
Toisellekin puolelle tein kangasseinän, vaikkei se ihan samaa sarjaa olekaan koivikon kanssa, mutta sainpahan käyttöön Nalle Puh-palan.
Palmikkotyyny
Tässäpä lisää valkoista tyttären huoneeseen, jossa ei juuri muuta väriä valkoisen lisäksi saisi olla. Voi voi, liian steriiliä mun makuun. Mutta siis, tuo etummainen valkoinen tyyny on pika pikaa väsätty mun vanhasta kirpparilöydöstä, palmikkoneuleesta. Toiselta puolelta ompelin vain reunoja jonkin matkaa päällekkäin eli edes vetoketjua ei tarvittu.
Samaisen neuleen hihasta tuli sopiva putki karahvin päälle.
Kesäinen kukkamekko
Tässä kesämekko, jonka tein jo viime kesänä ja pari kertaa sitä kerkesin käyttääkin. Kukkakankaan löysin kerran Vantaan Tammiston Eurokankaasta, kun siellä käppäilin iltalenkillä, yöpyessäni koulureissulla Airport Inn-hotellissa Vantaalla. Pitkään puntaroin mihin kankaan käytän, kun vaihtoehtoja ois ollut paljon. Koko kangas meni tähän ja vyötäröön löytyi resori suoraan kangasvarastostani. Nyt myöhemmin tekisin ehkä jotain muuta, mutta viime kesänä pädyin tälläiseen ratkaisuun.
Kesäistä keittiöön
Uuteen kotiin muutettuamme piti alkaa miettimään uusia verhoratkaisuja, nimittäin kaikki ikkunat olivat erikokoisia kuin vanhassa asunnossa. Suurin mietintäkohde oli keittiö/ruokailutila, koska siellä on kolme erikokoista ikkunaa.
Loppujen lopuksi päädyin verhoihin, jotka ovat olleet alunperin olohuoneessa ja myöhemmin lastenhuoneessa. Eräs osa niistä kyllä oli myös keittiössä alakappana. Satsiin siis on kuulunut verhot, pitkä kappa sekä pöytäliina.
Tällä hetkellä sivuverhot ovat eniten entisellään, sillä niistä on otettu vain pituutta pois. Muuten kappaleet ovat saaneet kokea monia muodonmuutoksia. Verhojen lisäksi sitä on tällä hetkellä myös tyynynpäällisissä ja tilkkupöytäliinassa, johon olen yhdistänyt paria muuta pöytäliinaa.
Väritys on siis pääosin keltainen, turkoosi ja vihreä, valkoista unohtamatta.Sohvalle löytyi sävyyn sopiva patjanpäällys lapsuudenkodin aitasta. Ja tyynynpäälliset ompelin kangastilkuista, joita oli pöytäliinan teosta jäänyt.
Ompelupöydän suojaverho
Tässä tällanen tosi simppeli ompelus. Muutettiin noin vuosi sitten ja en saanutkaan enää ompelupöytääni “piiloon” kodinhoitohuoneeseen. Ainut sopiva paikka sille löytyi ns. aulasta talon keskeltä. Eli paikasta josta on läpikulku joka suuntaan. Koska pöytä on niin keskeisellä sijainnilla, niin siihen oli pakko kehittää jotain suojakangasta, ettei näyttäisi tyhmältä töröttäjältä metallijalkoineen. Pitkään mieltin, millaisen kankaan siihen keksin, mutta loppujen lopuksi laitoin kaapista jo valmiiksi löytyvän kankaan , jonka olin joskus ostanut Kodin Ykkösestä palana vain siksi että oli niin hieno. No tulipahan sekin nyt käyttöön. Väriltään se sopii just hyvin tuohon tilaan.
Pöydän alle,verhon taakse kätkeytyvät hyvin jakkarat ja ompelukoneet silloin, kun ompelukset ei ole ajankohtaisia!
Isompi Marimekkopussukka
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!
Marimekko-kangasta oli vielä jäljellä. Aiemmin tästä siis valmistui pikkulaukku kaverille ja nyt samainen kaveri sai vähän isomman laukun. Hiukan nyt jouduin kyllä käyttämään apuna oman kangaskaappini sisältöä, jotta laukulle tulisi tosiaan kokoa, ja sinne mahtuisi vähän muutakin kuin lompakko. Tein myös sisälle taskut kännykkää tms.varten. Hihnan sain farkunlahkeista, jotka olivat jääneet yli shortsiksi-lyhennysoperaatiossa. Tähän lahkeet kuluivatkin lähes kokonaan, koska tein hihnasta aika pitkän. Ja jopa niin pitkän että käyttäjä joutuikin hieman lyhentämään sitä. 🙂 Tämä valmistui jo ajat sitten, joskus marraskuussa ehkäpä, nythän on nimittäin jo tammikuu.
Voimistelupuku 2014-15
Tässä viimeisin voimistelupuku, jonka olen koristellut. Ompelut on siis tehnyt ihan ompelija, mutta itse jouduin kaikki paljetit ja strassit liimaamaan, jossa riitti sen verran hommaa, että laitan sen kyllä tänne sivuilleni omana aikaansaannoksenani. Tuntuu että ompelussa olis jopa päässyt helpommalla! Tällä puvulla on nyt vuoden 2014 loppuun mennessä käyty läpi neljät kisat ja yksi joulujuhla.